} -->

torstai 24. heinäkuuta 2014

Sopivaa (= sisustukseen mätsäävää) kotiteatteria metsästämässä

Kotiteatteri


Hommasimme viime keväänä - vihdoin ja viimein - kunnon äänentoistolaitteet kotiimme. Koska isälläni on hyvin samanlainen maku kuin minulla ja S:llä mitä tulee kodin viihde-elektoriikkaan (karkeasti rajaten: väriltään vaaleaa, mieluiten valkoista, suhteellisen huomaamatonta, tehokkuus luokkaa niin laadukasta kuin mihin rahat riittää), kävimme hänen kanssaan muutaman maraton-puhelun toiveisiimme ja tarpeisiimme liittyen. Isukki sitten ystävällisesti opasti ja ohjasi meidät kohti meille sopivia laitteita.

Koska emme halunneet isoja mötiköitä nurkkiin tai katonrajoihin sojottamaan, täytyi valinta tehdä huolella. Sopivat etukaiuttimet ja subbari löytyi faijani kätköistä, ja meidän ostettavaksi jäi takakaiuttimet sekä vahvari eli vahvistin, johon kaikkien kaiuttimien piuhat yhdistyvät ja josta koko pakettia hallitaan. Ostimme myös Apple TV:n, sillä tuli edullisemmaksi ostaa erillinen laite esimerkiksi Spotifyn ja Netflixin toistoon, kuin hommata vahvari, jossa tulisi mukana sisäänrakennettu tuki nettiyhteyksiä varten. Meiltä löytyy myös muita Applen laitteita, jotka ovat yhteensopivia Apple TV:n kanssa ja esimerkiksi toimittavat kätevästi kaukosäätimen virkaa musiikkia ohjatessa.

Muista hankinnoista kuitenkin viis, sillä erityisen tyytyväinen olen takakaiuttimiimme. Huomasitko, että ensimmäisen kuvan oikeasta reunasta pilkottaa jokin esine?


Takakaiutin nimittäin.


Ei se mitään, en minäkään, mutta siellä se on. Hyvin pienenä ja huomaamattomana.


Koska halusimme saada olkkariimme monikanavaisen surround-äänentoiston (siis sen leffateattereista tutun äänentoiston, jossa tehosteita ja ääntä kuuluu joka puolelta), takakaiuttimien hommaaminen oli must-juttu. Takakaiuttimet eli surround-kaiuttimet toistavat akustiikkaa, tilantuntua, takaa tai sivulta tulevaa liikettä sekä tehosteita. Parhaan äänentoiston saadaksemme, vaihtoehtoina oli asettaa kaiuttimet joko kattoon telineiden avulla tai sohvan molemmin puolin olevien senkkien päälle. Ja koska mitkään kattohirvitykset eivät tulleet kuuloonkaan, piti hyllyjen päälle saada mahdollisimman huomaamattomat palikat.

Ihan kivat, eikö?


<3 Jonna

Ps. Näppäränä tyttönä asensin ja pujotin koko kaiutin- ja piuhahelvetin omin pikku kätösin toimintakuntoon S:n ollessa poissa kotoa. Voin kertoa, että tunti jos toinenkin vierähti johtorullien mittailujen ja pätkimisten parissa, sopivia paikkoja kaiuttimille metsästäessä ja oikeita päitä vahvariin zoomaillessa. Niin, ja piiloitellessani lopulta piuhaläjiä listojen taakse piiloon... 

Ylläriurakan jälkeen miestään kotiin odotteli kuitenkin hyvin ylpeä, itsensä ylittänyt lady, joka ei antanut muutaman sähköjohdon hiljentää vauhtiaan kohti unelmiensa kotia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti