} -->
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Family. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Family. Näytä kaikki tekstit

torstai 14. elokuuta 2014

Mökkiviikonloppu, Day 2

Mökkipäivä numero 2 alkoi mukavasti vasta puolenpäivän hujakoilla. Mökillä tulee nukuttua aina hyvin, sikeästi ja paljon. Kun mieli lepää, kropankin on kai helpompi rentoutua. Ei muuten haitannut yhtään!


Vedettyämme aamupalat kitusiin, lähdimme S:n kanssa ruokakauppaan. Vaikka ruokaa jäikin mielettömät satsit edelliseltä illalta, muutamat jutut olivat loppuneet tai unohtuneet ostaa. Samalla reissulla päätimme käydä vilkaisemassa läheiset nähtävyydet, joissa emme aiemmin ole S:n kanssa jostain syystä koskaan tulleet käyneeksi. Matkaevääksi nappasimme kainaloon burgerit ja juoman Hesestä.


Kuvasta sitä ei juuri erota, mutta noita portaita oli helvetisti paljon. Etenkin ylestullessa pumppu oli koetuksella, niin jyrkät nuo portaat olivat.

Pienen sapuskabreikin jälkeen matka jatkui kohti näköalatornia.


Päästyämme takaisin mökille, ukkospilvet lähestyivät uhkaavasti.


Yksi raikastava rankkasadekuurokin osui kohdalle. Kuuro oli kuitenkin niin lyhyt, ettei se ehtinyt juuri suunnitelmiin vaikuttaa. Grilli tulille uudelleen ja ei kun syömään.


Sapuskojen laskeuduttua otimme vielä tikkaskaban. Evästyksenä oli tällä kertaa parin kilon irttarisäkki, jonka kauhoimme täyteen S:n kanssa kaupassa. Kumpikin otti oman pussin, ja S:llä lähti vähän lapasesta... No, vähän ehkä mullakin... Viikonlopun karkkimaratoonin jälkeen ei varmaan ihan hetkeen sokeri maistu.


Yksi myöhäisillan leffa ja korttipelejä, ja olimme valmiita petiin. Mökkipäivät on kyllä ihanan rentoja. Ei sitä samaa fiilistä saa kotona, vaikka kuinka yrittäisi.

Ja myönnettävä on, että onhan se aina mukava viettää aikaa vanhempieni kanssa. Mulla kun sattuu olemaan maailman parhaat sellaiset!

Mökkiviikonloppu, Day 1

Viime viikonloppuna karkasimme S:n ja vanhempieni kanssa mökille. Kesä lähenee loppuaan ja hiljalleen aletaan elellä niitä hetkiä, jolloin lämmölle, auringolle ja sille mökkikelille täytyy heittää kaihoisat hyvästit. 

Toisaalta - tämän jumalattoman pitkän helleaallon ja koko lomani ylle siunaantuneiden kuumien kelien jälkeen taidan kuitenkin olla sitä mieltä, että syksy on ihan tervetullut tullessaan. Aikansa kutakin, sanois joku. Kuka muka jatkuvia kolmenkymmenen asteen helteitä haluaisi? Entä kuka osaisi arvostaa lämpimiä kelejä ja auringonpaistetta, kun sellainen olisi arkipäivää? 
Pimenevät ja viilenevät illat, kynttilät, viltin alle sukeltaminen kirja kainalossa... Yes, please.

Isäni soitti reilua viikkoa aikaisemmin kysyäkseen, kiinnostaisiko meitä liittyä heidän seuraansa mökille. Perheellemme tyypilliseen meediomaiseen tapaan S oli juuri edellisenä iltana maininnut tulevista viikonloppuvapaistaan ja siitä kuinka mukava olisikaan lähteä tuolloin böndeilemään. Eli kyllä, kyllä meitä kiinnosti.


Olimme pe-iltana niin myöhään perillä, että miehet iskivät kassit käsistä alas laskettuaan grillit tulille, juomat kylmäksi ja siinä se ilta menikin. Naurua, hyvää ruokaa ja juomaa, yatzya ja korttipelejä, huonoa musiikkia ja vielä huonompia juttuja.


Taivaalle ilmestyi illan edetessä ihan mieletön auringonlasku.

Äiti pyöräytti kämmenistään yatzyn kuutosilla. Perus. Ei, ei ihan.
Lopulta oli aika painua nukkumaan, sillä olihan kello jo riittävän vähän.

Taivaalla loisti täysikuu, joka heijastui kauniisti tyyneen järveen. Mukava ilta.

Ps. Löydettiin Samin jäätävän kova yatzy-suoritus edelliseltä mökkireissulta. Vanhat yatzy-kuninkaalliset aka vanhempani ei muista, milloin viimeksi joku olisi saanut rapiat kolmesataa pistettä.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Family sunday

Otettiin partsilla brunaa, kun S kysäisi, josko mentäisiin tänään käymään mun vanhemmilla. Oli kohtalaisen freakyä, kun puolen tunnin päästä äiti soitti ja kysyi, tultaisko sinne kahvittelemaan. Näin on käynyt muutaman kerran aiemminkin, äidillä on selkeesti joku noitamainen kuudes aisti.

Ja olihan se mentävä.


Kun muut siirtyi sisälle loistavan (vai eiku häh täh) musiikin houkuttelemana, päätti veljeni jäädä pihalle.


Lopulta rakastavaisetkin (= veljeni, luurinsa ja Bella) suvaitsi saapua muun poppoon seuraan.


Kuten kuvista näkyy, meikäläisellä on ollut taas kuvausmoodi päällä. Kaiken kaikkiaan tuli otettua, krhm, melkein kolmesataa otosta. Eihän se ole määrä eikä mikään?!

No, ei kai rakkaita voi koskaan liikaa kuvata.


<3 Jonna