Mulle tuli eilen illalla tosi hyvä fiilis. Mies fudistreeneissä, oli ihan hiljaista. Köllöttelin sängyllä läppäri sylissä, kirjoitin blogia. Koirat vieressä. Rauhallista musiikkia taustalla. Sellanen olo, että kaikki kyllä järjestyy, vaikka välillä vähän harmittaisikin.
Tällä hetkellä teen tismalleen samaa, sillä erotuksella että mieheni on töissä. Fiilistelen myös tätä päivää. Menemme ostamaan muutaman uuden jutun eteiseen, sillä laitamme sen uuteen uskoon. Oon fiilistellyt sisustushuumassani jo varmaan kuukauden päivät ties mitä pieniä uudistuksia kotiimme, ja nyt aiomme toteuttaa niistä yhden.
S on tietysti venyttänyt ja venyttänyt tämän päivän koittamista ties millä tekosyillä, hän kun ei yleensä pidä sisustusprosessissa mistään muusta kuin lopputuloksesta. Musta taas on ihanaa miettiä, pohtia ja mallailla. Mikä mihinkin, miten tilan ilme muuttuu kun tekee tämän tai vaihtaa tuon. Ja se hetki kaupassa, kun pääsee kiertelemään ja tekee löytöjä. Puhumattakaan siitä fiiliksestä, kun kaikki on valmista ja ymmärtää onnistuneensa. Se on kiva fiilis. Jostain syystä suunnittelu- tai kantojuhtahommat ei kuitenkaan aiheuta riemunkiljahduksia miekkosessani. Onneksi kuitenkin lopputulos miellyttää aina.
Nyt taidan mennä olkkariin, laittaa vauhdikasta musiikkia pauhaamaan kaiuttimista. Ehostaa vähän tätä naamavärkkiä uusilla meikeillä ja siveltimillä, joihin olen sanallasanoen ihan täysin syvästi rakastunut. Kuten esimerkiksi näihin...
Naurattaa muuten. Bellan, meidän pienemmän puudelin, on kiivettävä ja päästävä aina kaikista korkeimmalle ja pehmeimmälle tyynylle makoilemaan. Heti kun S lähtee aamulla töihin, neiti asettaa itsensä mukavalle pienelle käärylälle tyynyjen päälle.
Tuossa se taas pällistelee kuin mikäkin prinsessa.
Tuossa se taas pällistelee kuin mikäkin prinsessa.
Omistajaansa tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti