Kirjasarjakehuja - Charlaine Harris: Sookie Stackhouse

Arvatkaapa mitä luen, taas kerran? 

Uutta Sookie Stackhouse -romaania tietenkin :)

Viime torstaina väläyttelin, että alkaisin lukea sarjan kolmatta osaa, Kylmäveristen klubia. 

Tänään tiistaina aloittelen viidettä, joka on niemeltään Verta sakeampaa.

Kaikki tähänastiset osat ovat höystetty hyvällä miksillä mustaa huumoria, draamaa, kauhua ja yliluonnollista elämää ihmissuhdekiemuroiden kera. Olen nauranut ääneen useammin kuin muutaman kerran näitä lukiessani - ja sitä ei ihan kovinkaan usein tapahdu.

Pieni briiffi vielä sarjan lukemista harkitseville:

Charlaine Harris: Veren voima (sarjan ensimmäinen kirja):

Sookie Stackhousen elämää voisi luulla tylsäksi. Hän työskentelee päivät ja usein myös yöt tarjoilijattarena Merlotten baarissa ja asuu isoäitinsä kanssa suvun vanhassa talossa Bon Tempsin pikkukaupungin laitamilla. Sookiella on kuitenkin salaisuus. Hän osaa lukea ihmisten ajatuksia. Kerta toisensa jälkeen tuo lahja - tai kirous - on katkaissut Sookien orastavat romanssinpoikaset. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun baariin astuu sisään Bill-niminen salaperäinen muukalainen. Bill on tumma, komea ja karismaattinen - eikä Sookie pysty lukemaan ainoatakaan miehen ajatusta. Romanssin tiellä on vain yksi mutta: Bill on vampyyri. Ja mikä pahempaa, tämän ystäväpiiri koostuu toisista epäkuolleista, joiden harrastukset saavat Billin yölliset puuhat vaikuttamaan partiopoikien leikiltä. Kun eräs Sookien työtovereista löydetään kotoaan kuolleena, torahampaanjälkiä ruumiissaan, louisianalaisen pikkukaupungin asukkaiden syyttävät sormet osoittavat kohti Billiä. Myös Sookiella on epäilyksensä. Hänen on päätettävä, uskoako syyttömyyttään vakuuttavaa Billiä vai kääntyä muiden ihmisten tavoin rakastettuaan vastaan.

Suurin syy hurmiooni on se, että kirjat ovat todella mukaansatempaavia. Niissä tapahtuu koko ajan jotain, ja ainakin itse pidän siitä, ettei tilanteita venytetä liiaksi. Ehkä inhottavimpia luettavia ovat sellaiset, joissa koko kirjan ajan pedataan jotain megalomaanista loppuhuipennusta varten, joka onkin sitten muutamissa sivuissa ohi.

Tänään muuten meinasin myöhästyä töistä, kun jumahdin lukemaan yhtä jännittävää kohtaa...

Tiesitkö? Sookie Stackhouse -romaanien pohjalta tehdään HBO:n suosikkisarjaa True Blood. Sarjan fanit siis kuuloille!

Romaanit:

Veren voima (Dead Until Dark, 2001)
Verenjanoa Dallasissa (Living Dead in Dallas, 2002)
Kylmäveristen klubi (Club Dead, 2003)
Veren imussa (Dead to the World, 2004)
Verta sakeampaa (Dead as a Doornail, 2005)
Veren perintö (Definitely Dead, 2006) 
Pahan veren valtakunta (All Together Dead, 2007) 
Veren sitomat (From Dead To Worse, 2008) 
Pedon veri (Dead and Gone, 2009) 
Samaa verta (Dead in the Family, 2010) 
Veren muisti (Dead Reckoning, 2011) 
Veri kielellä (Deadlocked, 2012) 
Dead Ever After (2013)

Muutama siis vielä kahlattavana.

<3 Jonna

Määkin rakstan sua

Perjantai-päivä valkeni jo, kun painoin pääni tyynyyn to-pe-välisenä yönä. Kerroin viime postauksessa, että olin menossa yötöihin, joita varten vedin pienet totuttelu-unet venyttämällä nukkumaanmenoaikaa, no, hyvin aikaiseksi. 

Pompin pystyyn unestani kuin aropupu konsanaan, mutta painoin tunnollisesti silmät kiinni kunnes olin nukkunut riittävästi. Heräsin lopulta puoli kahden maissa... Ei siinä, ihan hyvä aika herätä!

Katsottiin S:n kanssa snookeria, kävin hauveleiden kanssa pitkällä lenkillä ja otin rennosti. Vähän ehkä turhankin, sillä kun kello löi yhdeksän ja oli painuttava duuniin, meikäläinen oli jo ihan valmis petiin. Ei muuta kuin kahvinkeitin hyrräämään, pannullinen kahvia kainaloon ja menoksi!

Mutta mikä mua odottikaan, kun heräsin lauantai-iltapäivänä?

S:n järjestämä ylläripäivä.

Päivä alkoi aika tyydyttävästi, kun S ojensi käteeni noin upean orkidean heti herättyäni. Orkidea päivässä pitää lääkärin loitolla, sanoisin minä (ja sanonkin, ihan näin vinkkinä, S).

S halusi myös korkata shampanjan, joten mikä minä olisin ollut sitä vastustamaan. Sitä sitten nautiskeltiin parvekkeella lämpimässä keväisessä auringonpaisteessa.

Tie vei Hotelli Torniin...

... josta siirryimme ruokailemaan Groteskiin Vuoden Kokki 2014 Heikki Liekolan viiden ruokalajin voitto-menua.

Oli aivan mielettömän hyvää safkaa. Lemppariannokseni oli paistettua haukea, kananmunaa ja paahdettua kukkakaalia, joka maistui aivan satumaiselta. Se on mielestäni myös esillepanollisesti kaunein, ja kuulemma juuri tällä annoksella napattiin Vuoden Kokki 2014 -titteli.

Irish Coffee

Ilta jatkui kävelyllä Helsingissä. Vaikka asutaan vain muutamien kilometrien päässä Helsingistä ja sen keskustasta, kaupungista ja sen kauneudesta tulee harmillisen harvoin nautittua. Jotenkin Stadi on aika itsestäänselvyys tuolla naapurissa. Nyt haluttiin kuitenkin katsella kaupunkia ihan uudella tavalla, ja S tokaisikin, miten tuntuu ihan kuin olisimme ulkomailla, hotellista kaupunkia kiertelemään lähtenemisineen kaikkineen.

 "Ruttis" eli Ruttopuisto

Espan puisto

Lopulta olimme kumpikin niin rikkipoikkihalki, että kömmimme takaisin hotellihuoneeseemme. Ei huono vaihtoehto sekään, kyllä kelpasi kaatua isoon ja pehmeään petiin.

Aamulla vedimme kunnon brunssin Tornin alakerrassa. Jännä juttu, että nälkä iski seuraavan kerran vasta illalla... 

Samin taidonnäyte

Sellainen päivä. Teki ihan mielettömän hyvää viettää aikaa niin, että keskittyi vain siihen toiseen vierellä. Nautti siitä, että juuri tuo toinen on minun oma. Naurua, iloa, pitkiä katseita, hymyä ja onnea.

Määkin siis rakstan sua, ja aika hirmuisesti rakastankin.

<3 Jonna

Yökyöpelitouhuja

Tänä yönä mun pitää valvoa.

Meen ensi yöksi töihin (22-06), joten pakko venyttää unirytmiä jo etukäteen. Eihän se yhteiskunta niin toimi, että Jonna herää aikaisin, valvoo koko päivän ja työskentelee samoilla silmillä seuraavaan aamuun saakka.

Miten pysyttelen hereillä vielä hetken, vaikka luomet käyvät hetki hetkeltä raskaammiksi? Keksin kaksi vaihtoehtoa.

• Katson Modern Familyä
• Aloitan lukemaan Sookie Stackhouse -kirjasarjan Kylmäveristen Klubia

Modern familyä katsellessa tulee hyvä mieli. Saa nauraa.

Ongelmana on, että olen nähnyt kaikki jaksot jo niin monesti, että jossain vaiheessa töllöön tuijottaminen alkaa käydä väsyttäväksi, kun mitään yllättävää ei tule vastaan.

Lukeminen taas toimii hyvänä uniterapiana useammassa kuin yhdessä tapauksessa. Riippuu kuitenkin kovin kirjasta, millaisen vaikutuksen lukeminen saa aikaan näin puolenyön jälkeen.

Löysin Sookie Stackhouse -kirjasarjan viikkoja takaperin, kun palloilin kaupassa kirjaosastojen välillä. Tämä True Bloodin perustana toimiva kirjasarja, no, toimii. Ostin heti isomman kasan, kun ymmärsin iskeneeni kirjaelämysten kultasuoneen ja koska sain halvalla. 

Kirjat on kirjoitettu humoristisesti, mutta ne pitävät sisällään niin kauhua, ihmissuhdedraamaa kuin fantasiaakin.

Aika hyvä miksaus, jos ja kun multa kysytään. Lisäksi kirjoissa tapahtuu koko ajan jotain, uusia juonenkänteitä kehkeytyy yllättäen ja pyytämättä. Väsähtämisen ei pitäisi näillä mausteilla yllättää ainakaan ihan ensimmäisillä sivuilla, vaikka kello jo aika paljon onkin.

Olen tähän mennessä lukenut sarjan ensimmäisen ja toisen osan, ja alottelen juuri kolmatta, joka saapui postissa tänään.

Taidan kaivaa tuon hyllystä, selata ensimmäiselle sivulle ja kääntää kylkeä. 

Meinasin lisätä loppuun "ja sulkea simmut ja alkaa nukkua"... 

Vai miten se nyt meni.


<3 Jonna

Kuvapläjäys

Jostain syystä tuon yllä olevan vekottimen esille kaivaminen on näillä keleillä tuottanut mielelleni ei minkäännäköisiä tekoihin johtavia ajatuksia, ja kone onkin lepäillyt bloggaamisen osalta nätisti suojapussukassaan. Oikeastaan vain kouluhommat ovat päästäneet läppärini ulkoilemaan, ja niiden jälkeen kansi on sulkeutunut kovaa ja vauhdilla. 

Vauhtia on riittänyt viime viikoillakin, ja kuvia onkin sen mukaisesti. Valmistaudu - näitä on paljon. 

Pidettiin Amandan kanssa pari ihanaa ystävyys-iltaa putkeen; tehtiin avokadopastaa ja salaattia, katseltiin Gossip Girliä.

Juteltiin syntyjä ja syviä kesäkondikseen puunatulla partsilla kynttilänvalossa skumppaa lipittäen.

Nättiä musiikkia taustalla, ihan hiljaista ja pimeää ympärillä. 

Tärkeä ihminen vierellä. 

Jotenkin tosi rauhoittava ja mieltä huoltava hetki.

Myöhäisiä päivien lopetuksia. 

(Huom. katsokaa kaikki, ajan rajoitusten mukaan! Ehkä ihan hyvä juttu, jos näkee niin kauniin maiseman, että on pakko päästä nappaamaan siitä kuva kesken auton ajon...)

Kävin heittämässä S:n kukonlaulun aikaan lauantai-aamuna satamaan Viron-reissulle ja painelin siitä suoraan töihin. Väsytti joo, kiitos kysymästä. Mutta siinähän se meni; kaunis, aurinkoinen ja tyyni aamu vähän avitti hyvän fiiliksen saavuttamisessa :)

Ulkoilua ja koirapuistoilua hauvojen ja S:n kanssa.

Oon lukenut viime aikoina vaikka kuinka monta romaania. Itseasiassa, laskin aivan itse äsken (... kun näin silmät tonttusen) että kahdeksan! Vielä suurempi kasa odottaa vuoroaan hyllyssä. Oon innostunut taas viime kuukausina lukemisesta, mikä on ihan huippujuttu - hyvän kirjan, tai mikä vielä parempaa, kokonaisen kirjasarjan, löytäminen on ihan mieletöntä! 

Niin, ja sitten vielä nuo koulukirjat... Täytyy sanoa, ettei kirjojen aihepiiri ja siitä tenttiminen aiheuta mussa varsinaisesti kovinkaan suuria riemunkiljahduksia. 

Tsekattiin S:n kanssa aika koskettava dokkarisarja (suosittelen, löytyy esim. Netflixistä), joka kertoo natsi-Saksan meiningeistä Auschwitzin keskitysleirillä.

Pikkuveikka pääsi pyssytouhuista lomille ja tuli kyläilemään mun ja S:n luo. Telkkarista tuli sopivasti änäriä, niin avattiin vuodesohva ja pakkauduttiin kaikki kolme sohvalle viekukkain köllimään. Oltiin varmaan aika liikuttava näky.

Oon myös verestänyt muistojani löytämällä taas - tidididittidii - Muumit! Ahhah kun oon nauranut joillekin jutuille ja muuten vaan fiilistellyt lapsuuteni suosikkisarjaa. 

Ihan huippu. Jokaiselle ikäluokalle jotain, siksi kai se niin suosittu onkin.

Oon yrittänyt polttaa viime aikoina niin paljon kynttilöitä kuin mahdollista, niin kauan kuin se vielä on mahdollista. Ja joo... Niitä on palanut. Yksi jos toinenkin.

Tänään luukutin musiikkia, kestitsin kokousta sekä ihmettelin viiraako toisella koiristamme päässä, kun hän tuntuu ottavan parvekkeella tai ikkunalaudalla aurinkoa aina siihen pisteeseen saakka ettei pysty läähätykseltään enää hengittämään.

 Niin, ja laitoin S:n hoitamaan business-puheluita puolestani.

Kaiken kaikkiaan aika mukava päivä.

Katsokaa tota vihreyttä! Oli pakko napata kuva, kun spottasin partsilta kevään ensimmäiset hiirenkorvat koivujen oksilta.

Toinen merkki keväästä on se, että Jonna alkaa taas puunaamaan kämppää hurrikaanin vauhdilla. Ikkunat on kiillotettu, hyllyt järjestelty, parveke siivottu. Imuri ja rätti viuhuu valonnopeudella harva se päivä.

Tietysti ihan kiva juttu, siistissä kodissa kun on aika mukava asustaa.

Loppuun on vielä pakko hehkuttaa. Olen silmittömästi, peruuttamattomasti rakastunut Edward.. tähän uuteen Marc Jacobsin Daisy Eau So Fresh -tuoksuuni. Mun on hankalaa löytää täysin hajuaistiani miellyttäviä tuoksuja, ja oon aina ihan fiiliksissä kun natsaa. Ja kun tuoksu tulee vielä näinkin kauniissa pullossa...

Ah ja voi. 

Sellainen kuvaläjä. Jaksoit näköjään loppuun saakka, onnea!

<3 Jonna