Jostain syystä tuon yllä olevan vekottimen esille kaivaminen on näillä keleillä tuottanut mielelleni ei minkäännäköisiä tekoihin johtavia ajatuksia, ja kone onkin lepäillyt bloggaamisen osalta nätisti suojapussukassaan. Oikeastaan vain kouluhommat ovat päästäneet läppärini ulkoilemaan, ja niiden jälkeen kansi on sulkeutunut kovaa ja vauhdilla.
Vauhtia on riittänyt viime viikoillakin, ja kuvia onkin sen mukaisesti. Valmistaudu - näitä on paljon.
Pidettiin Amandan kanssa pari ihanaa ystävyys-iltaa putkeen; tehtiin avokadopastaa ja salaattia, katseltiin Gossip Girliä.
Juteltiin syntyjä ja syviä kesäkondikseen puunatulla partsilla kynttilänvalossa skumppaa lipittäen.
Nättiä musiikkia taustalla, ihan hiljaista ja pimeää ympärillä.
Tärkeä ihminen vierellä.
Jotenkin tosi rauhoittava ja mieltä huoltava hetki.
Myöhäisiä päivien lopetuksia.
(Huom. katsokaa kaikki, ajan rajoitusten mukaan! Ehkä ihan hyvä juttu, jos näkee niin kauniin maiseman, että on pakko päästä nappaamaan siitä kuva kesken auton ajon...)
Kävin heittämässä S:n kukonlaulun aikaan lauantai-aamuna satamaan Viron-reissulle ja painelin siitä suoraan töihin. Väsytti joo, kiitos kysymästä. Mutta siinähän se meni; kaunis, aurinkoinen ja tyyni aamu vähän avitti hyvän fiiliksen saavuttamisessa :)
Ulkoilua ja koirapuistoilua hauvojen ja S:n kanssa.
Oon lukenut viime aikoina vaikka kuinka monta romaania. Itseasiassa, laskin aivan itse äsken (... kun näin silmät tonttusen) että kahdeksan! Vielä suurempi kasa odottaa vuoroaan hyllyssä. Oon innostunut taas viime kuukausina lukemisesta, mikä on ihan huippujuttu - hyvän kirjan, tai mikä vielä parempaa, kokonaisen kirjasarjan, löytäminen on ihan mieletöntä!
Niin, ja sitten vielä nuo koulukirjat... Täytyy sanoa, ettei kirjojen aihepiiri ja siitä tenttiminen aiheuta mussa varsinaisesti kovinkaan suuria riemunkiljahduksia.
Tsekattiin S:n kanssa aika koskettava dokkarisarja (suosittelen, löytyy esim. Netflixistä), joka kertoo natsi-Saksan meiningeistä Auschwitzin keskitysleirillä.
Pikkuveikka pääsi pyssytouhuista lomille ja tuli kyläilemään mun ja S:n luo. Telkkarista tuli sopivasti änäriä, niin avattiin vuodesohva ja pakkauduttiin kaikki kolme sohvalle viekukkain köllimään. Oltiin varmaan aika liikuttava näky.
Oon myös verestänyt muistojani löytämällä taas - tidididittidii - Muumit! Ahhah kun oon nauranut joillekin jutuille ja muuten vaan fiilistellyt lapsuuteni suosikkisarjaa.
Ihan huippu. Jokaiselle ikäluokalle jotain, siksi kai se niin suosittu onkin.
Oon yrittänyt polttaa viime aikoina niin paljon kynttilöitä kuin mahdollista, niin kauan kuin se vielä on mahdollista. Ja joo... Niitä on palanut. Yksi jos toinenkin.
Tänään luukutin musiikkia, kestitsin kokousta sekä ihmettelin viiraako toisella koiristamme päässä, kun hän tuntuu ottavan parvekkeella tai ikkunalaudalla aurinkoa aina siihen pisteeseen saakka ettei pysty läähätykseltään enää hengittämään.
Niin, ja laitoin S:n hoitamaan business-puheluita puolestani.
Kaiken kaikkiaan aika mukava päivä.
Katsokaa tota vihreyttä! Oli pakko napata kuva, kun spottasin partsilta kevään ensimmäiset hiirenkorvat koivujen oksilta.
Toinen merkki keväästä on se, että Jonna alkaa taas puunaamaan kämppää hurrikaanin vauhdilla. Ikkunat on kiillotettu, hyllyt järjestelty, parveke siivottu. Imuri ja rätti viuhuu valonnopeudella harva se päivä.
Tietysti ihan kiva juttu, siistissä kodissa kun on aika mukava asustaa.
Loppuun on vielä pakko hehkuttaa. Olen silmittömästi, peruuttamattomasti rakastunut Edward.. tähän uuteen Marc Jacobsin Daisy Eau So Fresh -tuoksuuni. Mun on hankalaa löytää täysin hajuaistiani miellyttäviä tuoksuja, ja oon aina ihan fiiliksissä kun natsaa. Ja kun tuoksu tulee vielä näinkin kauniissa pullossa...
Ah ja voi.
Sellainen kuvaläjä. Jaksoit näköjään loppuun saakka, onnea!
<3 Jonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti