Perjantai-päivä valkeni jo, kun painoin pääni tyynyyn to-pe-välisenä yönä. Kerroin viime postauksessa, että olin menossa yötöihin, joita varten vedin pienet totuttelu-unet venyttämällä nukkumaanmenoaikaa, no, hyvin aikaiseksi.
Pompin pystyyn unestani kuin aropupu konsanaan, mutta painoin tunnollisesti silmät kiinni kunnes olin nukkunut riittävästi. Heräsin lopulta puoli kahden maissa... Ei siinä, ihan hyvä aika herätä!
Katsottiin S:n kanssa snookeria, kävin hauveleiden kanssa pitkällä lenkillä ja otin rennosti. Vähän ehkä turhankin, sillä kun kello löi yhdeksän ja oli painuttava duuniin, meikäläinen oli jo ihan valmis petiin. Ei muuta kuin kahvinkeitin hyrräämään, pannullinen kahvia kainaloon ja menoksi!
Mutta mikä mua odottikaan, kun heräsin lauantai-iltapäivänä?
S:n järjestämä ylläripäivä.
Päivä alkoi aika tyydyttävästi, kun S ojensi käteeni noin upean orkidean heti herättyäni. Orkidea päivässä pitää lääkärin loitolla, sanoisin minä (ja sanonkin, ihan näin vinkkinä, S).
S halusi myös korkata shampanjan, joten mikä minä olisin ollut sitä vastustamaan. Sitä sitten nautiskeltiin parvekkeella lämpimässä keväisessä auringonpaisteessa.
Tie vei Hotelli Torniin...
... josta siirryimme ruokailemaan Groteskiin Vuoden Kokki 2014 Heikki Liekolan viiden ruokalajin voitto-menua.
Oli aivan mielettömän hyvää safkaa. Lemppariannokseni oli paistettua haukea, kananmunaa ja paahdettua kukkakaalia, joka maistui aivan satumaiselta. Se on mielestäni myös esillepanollisesti kaunein, ja kuulemma juuri tällä annoksella napattiin Vuoden Kokki 2014 -titteli.
Irish Coffee
Ilta jatkui kävelyllä Helsingissä. Vaikka asutaan vain muutamien kilometrien päässä Helsingistä ja sen keskustasta, kaupungista ja sen kauneudesta tulee harmillisen harvoin nautittua. Jotenkin Stadi on aika itsestäänselvyys tuolla naapurissa. Nyt haluttiin kuitenkin katsella kaupunkia ihan uudella tavalla, ja S tokaisikin, miten tuntuu ihan kuin olisimme ulkomailla, hotellista kaupunkia kiertelemään lähtenemisineen kaikkineen.
"Ruttis" eli Ruttopuisto
Espan puisto
Lopulta olimme kumpikin niin rikkipoikkihalki, että kömmimme takaisin hotellihuoneeseemme. Ei huono vaihtoehto sekään, kyllä kelpasi kaatua isoon ja pehmeään petiin.
Aamulla vedimme kunnon brunssin Tornin alakerrassa. Jännä juttu, että nälkä iski seuraavan kerran vasta illalla...
Samin taidonnäyte
Sellainen päivä. Teki ihan mielettömän hyvää viettää aikaa niin, että keskittyi vain siihen toiseen vierellä. Nautti siitä, että juuri tuo toinen on minun oma. Naurua, iloa, pitkiä katseita, hymyä ja onnea.
Määkin siis rakstan sua, ja aika hirmuisesti rakastankin.
<3 Jonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti