Istuin äsken ruokapöydän ääressä päiväkahvilla S:n kanssa. Siemaillessani kahvia, jäin hetkeksi pohtimaan vasemmalla puolellani riippuvaa tekstitaulua ja sen sanomaa.
Oon viime aikoina miettinyt eroa hetkellisen hyvänolontunteen ja onnellisuuden välillä. Mitä haluan, mitä tarvitsen. Joskus nämä kaksi eivät poissulje toisiaan. Hyvin usein ne kuitenkin estävät toista toteutumasta.
Otetaan esimerkki.
Haluan katsoa vielä tämän yhden jakson mitälie tv-ohjelmaa, vaikka kello on jo yli puolenyön ja aamulla on aikainen herätys. Tarvitsen kuitenkin unta, että jaksan hoitaa huomisen päivän kunnialla loppuun.
Kuinka moni katsoisi vielä yhden jakson siitä huolimatta, että pystyisi järjellisesti selittämään itselleen sen olevan huono idea? Aika moni. Se hetkellinen mielihyvä peittoaa suuremman tarpeen. Koska se hetkellinen hyvä on tässä ja nyt. Heti.
Tämän tarpeen, riittävän pitkän unen, tyydyttämättä jättäminen heijastuu kuitenkin koko seuraavaan päivään. Mahdollinen kasautuva univelka taas vaikuttaa elämään pidemmäksikin aikaa.
On suuri mysteeri, miksi ihminen toimii parhaan tietonsa vastaisesti. Toki mitään suurempaa pahaa ei tapahdu, jos silloin tällöin toimii niin kuin hyvältä tuntuu. Kyse on kuitenkin suuremmasta kuvasta, elämäntyylistä. Siitä, kumman kautta elää. Elääkö sitä halujensa vai tarpeidensa mukaan?
Voin myöntää olleeni ennen selkeästi halujeni vietävänä.
Nykyään ajattelen aika erilailla. Haluan tuon paidan, mutta tarvitsenko sitä? Oikeastaan täytyisikin miettiä, uskonko paidan tuovan pidempiaikaista iloa tai onnea elämääni, niin että paita on mahdollisen huonon puolen, tässä tapauksessa hetkittäisen rahanpuutteen arvoinen ostos. Samaa logiikkaa olen käyttänyt isommissa ostoksissa. Voinko ostaa MacBookin, vaikka tiedän, että joudun elämään jonkin aikaa paljon normaalia pienemmällä budjetilla? Kyllä, sillä hetkellinen rahattomuus on pientä verrattuna siihen hyötyyn jota ostoksesta saan. Tiedän, että MacBook tulee ilahduttamaan minua vielä vuosia ja vuosia. Raaskinko sijoittaa laadukkaaseen kosmetiikkaan ja hinnakkaampiin hiustenhoitotuotteisiin, kun puolet halvemmallakin saa jo ihan hyvää? Kyllä, sillä ihoni sekä hiusteni kunto vaikuttaa suuresti hyvinvointiini ja on lähellä sydäntäni.
Nyt voisinkin väittää, että olen jo pidemmän aikaa sekä tietoisilla että tiedostamattomilla toimillani pyrkinyt juuri tarpeideni tyydyttämiseen.
"Do more of what makes you happy."
Minä tarvitsen elämääni lämpöä, turvaa, yhteenkuuluvuuden tunnetta, ymmärrystä, huumoria ja rakkautta. Vaikka aiemmat esimerkkini ovat hyvin yksinkertaisia, liittyy ohje vahvasti myös ihmissuhteisiin. Vaikka olisikin hetkellisesti mukavaa seikkailla ja kokea uutta, on tärkeää pitää huolta siitä millä on oikeasti väliä.
Kummallisia hetkiä nämä tällaiset. Ensin siemailet kahvia, sitten mietitkin syntyjä ja syviä.
Nyt istun kone sylissä sängyllä ja kuuntelen Coldplaytä. S istuu vieressä ja kuuntelee jotain peliennakkoa puhelimeltaan. Ollaan vierekkäin, katsotaan välillä toisiamme silmiin ja hymyillään. Hipaisen S:n kättä ja annan suukon poskelle. Kuiskaan "mä rakastan sua".
Tätä on onnellisuus. Tätä minä tarvitsen.
Entä sinä?
<3 Jonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti