Aamuni alkoi tänään kovin ärtyisissä merkeissä, kiitos universumin kaikille siitepölylajikkeille allergisen mieheni, joka ei varsinaisesti ilahduta tätä kanssanukkujaan hiljaisella ja rauhallisella nukkumistyylillään. Jokaöinen mölinäshow alkaa lähes samalla sekunilla, kun S sulkee silmänsä. Voin siis heittää hyvästit virkistäville ja uudelleensyntymis-fiiliksiä tarjoaville yöunille ainakin ikuisuudelta tuntuvaksi ajaksi.
Päivän ensimmäinen sovittu tapaaminen oli onneksi vasta yhdeltä keskustassa. Ihanan rauhallinen hidas aamuni huipentui viimeisen kymmenen minuutin paniikkisuoritukseen, jonka aikana ehdin föönata hiukseni kuivaksi, vaihtaa vaatteet, vetää rotsin niskaan ja popot jalkaan, juosta dösärille ja jopa jolkottaa bussiin sisälle. Uskomatonta - veikkaisin, että löin lähes kaikki mahdolliset aiemmat recordsini.
Oon nimittäin lähes aina ainakin sen muutaman minuutin myöhässä, mistä syystä julkisilla liikkuminen ei oo ollut ajokortin saannin jälkeen kovinkaan mielekästä puuhaa. Pahinta on, jos kuvittelen aikaa olevan tuhlattaviin asti. Etenkään silloin sitä ei todellakaan ole yhtään ylimääräistä, sillä kuvittelen jostain syystä olevani toimissani valonnopeudella liikkuvan ninjan luokkaa, vaikka todellisuus kuvastaa lähinnä laiskiaisen matelemistahtia. Elän siis harhaluulossa, jossa asioiden hoitaminen vie aikaa ikuisuuden sijaan vain hetken, mikä johtaa loppumattomaan myöhästymiskierteeseen. Veikkaan, että vie vähintään eläke-ikäiseksi muuttua normaaliksi, hyvätapaiseksi kansalaiseksi. Toivossa on hyvä elää.
Suuresta väsymyksestä huolimatta aiempi onnistuminen nosti mielialaani sen verran, että bilepalaveriin päästessäni oloni oli jo yllättävän virkeä.
Oon meidän AMK-kampuksen opiskelijakunnan puheenjohtaja. Meidän poppoo on järjestämässä toukokuussa ensimmäisiä baaribileitä pitkään aikaan, ja viime hetken touhuttavaa tuntuu pursuavan joka kolosta. Tänään mulla oli tapaaminen baarin yhteyshenkilön kanssa, jonka kanssa kävimme sekä suuria että pieniä linjoja läpi, sovimme yksityiskohdista ja löimme tapahtuman sinettiä vaille sovituksi. Oon tosi fiiliksissä näistä, toivottavasti lopputuloksesta tulee yhtä siisti kun suunnitelmista!
<3 Jonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti