Miami, part 1 - Let's Go

Reissu Miamiin alkoi kello 3.50 herätyskellon pirinällä.
Koneemme nousi ilmoille klo 6.40, ja kentälle oli lähdettävä jo ennen viittä. Kyllä, aamuherätys hieman kirpaisi.

Jo perinteeksi muodostunut aamupala Helsinki-Vantaalla

Lensimme AirBerlinillä sekä lyhyemmän vaihtolennon Helsingistä Berliiniin että mannertenvälisen lennon Berliinistä Miamiin. Suomesta ei lennetä tähän aikaan vuodesta suoria lentoja Miamiin, mutta toisaalta on ihan mukavaa kun matkanteko hieman katkeaa, eikä tarvitse nököttää koneessa yhteen putkeen yli 11 tuntia.

Lento Helsingistä Berliiniin kesti noin pari tuntia, Berliinistä Miamiin muistaakseni 9 ja puoli.

Lento sujui kokonaisuudessaan hyvin, ja ilmeemme oli melkoiset Miamin yläpuolella liidellessä :)

Miamin kansainvälinen lentokenttä sijaitsee ihan kaupungin keskustan ja South Beachin lähettyvillä, ja maisemat oli laskeutuessa aivan upeat. Turkoosia merta, valkoista rantaviivaa, palmuja... Palmuja! Miten siistiä!

Kello oli laskeutuessa puoli kaksi iltapäivällä paikallista aikaa, Suomessa taas puoli yhdeksän illalla. Olimme siis reissanneet aamu-viidestä melkein ilta-yhdeksään... Vähemmästäkin ehkä vähän väsytti.

Matkalaukut saapuivat suhteellisen nopeasti, mikä oli hermojeni kannalta hyvä juttu. Pitkäksi venyneen matkanteon ja lyhyiden yöunien yhdistelmä kun ei koskaan ole meikäläisen kehossa se kaikista toimivin kombo... Hehe.

Maahantulotarkastus sujui todella mukavasti, paljon jouhevammin kuin New Yorkissa. Säntäsimme koneesta ensimmäisten joukossa ulos ja käytävillä ravivauhtia etenemällä pääsimme täyttämään jonottamatta sähköisen ESTAn ja antamaan sormenjälkemme ja hehkeät naamakuvamme käteville masiinoille, jotka korvasivat melkein täysin erilliset virkailijat. Toki lippuset oli näytettävä ennen kentältä ulospääsyä tuimailmeisille officereille, jotka kyselivät vielä matkan kestosta ja majoituspaikasta. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tehdä erilisten virkailijoiden kanssa, mikä nopeuttaa kentältä ulospääsyä huomattavasti.

Olimme vuokranneet etukäteen auton lentokentältä, ja päästäkseen autonvuokrausfirmojen tiloihin oli käveltävä hetki ilmastoimatonta tubea, jossa meinasimme saada sydänkohtaukset: Kuuma! Kosteaa, kuuma, hiki... Mutta hei - ei se mitään, sillä aurinko! Miami!

Kaikki sujui Alamolla erinomaisesti. Virkailija oli todella mukava häiskä, joka opasti Miamin liikenteestä, kuten tietulleista, ja jakoi hyödyllisiä vinkkejä noin muutenkin.

Hissi pohjakerrokseen. Laput uudelle virkailijalle.

Systeemi oli toimiva ja nopea: vaikka olimme valinneet juuri tietyn mallisen auton, meidät ohjattiin parkkihallissa valitsemamme autoluokan numeron mukaiselle alueelle, josta saimme valita haluamamme pirssin alle. Vaihtoehtoja oli runsaasti, ja mieleinen auto löytyikin pian. Toisin sanoen - Sami päätti, että se on nyt tämä, ja sitten se oli se. Hahhaa.

Avaimet oli autoissa valmiina, eli ei kun matkalaukut takaboksiin, navigaattori päälle ja talla pohjaan. 

Miamin liikenteen sekaan, ja suunta kohti hotelliamme South Beachilla.

Say Somethin'

Mistä aloittaisin?

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä kirjoittamisen arvoista; elämänmuutoksia, hienoja kokemuksia ja unohtumattomia hetkiä. Myös niitä arkisia juttuja, elämää.

Melkein muutaman viikon mittainen reissu Miamiin...

Kesäloman loppu: paluu koulun penkille ja töihin, arkielämää.

 Kihlaus... 

Kyllä, kihlaus.

Tuntuu ihan hullulta, miten paljon asiat ovat muuttuneet näin lyhyessä ajassa. Muuttuneet, mutta tavallaan ei kuitenkaan. Onhan meidän suhde ihan samanlainen kuin ennen kihlautumista, vaikka vasempia nimettömiämme koristaakin nyt sormukset. Ihanat sellaiset.

Vähän alle vuosi seurustelua, reilut viisi vuotta avopuolisoina eloa ja seuraava askel on nyt otettu. 19.8. musta tuli S:n morsian. Reilun viikon päästä ollaan heilasteltu jo kuusi vuotta yhdessä. Aikamoista. Tässä sitä kuitenkin ollaan, vieläkin, vahvoina ja täynnä rakkautta.

- - -

Asiasta toiseen: Latasin äsken kasan kuvia koneelle, ja jäin ihmettelemään yhtä asiaa. Miamissa tuli nimittäin otettua yllättävän vähän kuvia järkkärillä. Kameran kaivaminen esille tänä älyluurien aikakautena tuntui osoittautuvan usein ylivoimaiseksi. Luurin kamera välkähteli onneksi useammin, jäi edes jotain muisteltavaa. Kuvat ei tietystikään ole yhtään niin hienoja tai laadukkaita kuin järjestelmäkameralla otetut, mutta taidan läntätä niitä siitä huolimatta tänne jossain vaiheessa. 

Ajattelin rustailla lähiaikoina postauksia kihlauksesta, reissun eri vaiheista ja ostoksista. 

Ihan perus arjesta. 

Tuntuu että elämä on taas vihdoin hieman rauhoittunut, ja kiinnostus blogia kohtaan näyttää kasvavan samassa suhteessa.

Palaillaan!

Päiväreissu Hankoon

S ehdotti sunnuntai-iltana, josko lähdettäis seuraavana aamuna päiväreissulle Hankoon. Roadtrip, joka pitäisi sisällään aurinkoa, merta, kauniita puistoja, jädeä, aurinkoa... Hell yes, vastasin oikopäätä, sillä onhan tällaiset spontaanit kesäreissut ihan parhaita! Mitä mieltä olisi kesälomassa, jonka aikana ei koskaan tulisi tehtyä mitään suunnittelematonta hienoa?

Hankoon, Helsinkiä pakoon soud...ajan Hankoon

(vai miten se väsynyt kesäbiisi, joka soi valehtelematta varmaan 15 kertaa reilun parin tunnin autossaistumisten aikana, menikään...)

No siinä se ny o! Perille päästyämme kello lähenteli puoltapäivää, ja kummallakin alkoi olla aika huutava nälkä. Jätettiin siis kaara parkkiin ja suunnattiin kauniiseen satamamaisemaan sapuskalle.

Kantojuhta. Sopiiks väreihin?

Saatuamme masut täyteen, päätimme jättää auton paikoilleen ja lähteä jalkaisin kohti biitsejä.

Ihana pieni sisustusliike

Sorbettia, namii. Lime-sitruunaa ja vadelma-mansikkaa.

Olihan meikäläisen kunnioitettava jonkinnäköistä värikoodistoa ja huolehtia, että ainakin kynnet ja herkut sopii väriensä puolesta yhteen. Eihän sitä ihan mikä tahansa tötterö kourassa kehtaa tallustella.

Kierreltiin ensin muutamien eri rantojen viertä ja pitkin kauniita teitä. Kiivettiin lopulta erään rannan vieressä olevan kallion huipulle, asennettiin viltti ja takamuksemme paikoilleen ja nautittiin auringosta ja maisemista.

Vähän harmittavasti taivas sattui olemaan aikamoisen pilviharson peitossa juuri aloilleen asettuessamme. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun kuvat... Sininen taivas, tänne ja heti!

Lisäksi kävi niin, että sillä samaisella hetkellä kun saimme ensimmäisen rundin china handia käyntiin, iski ihan järjetön tuulenpuuska. Kun kyllästyimme nappaamaan kortteja kerta toisensa jälkeen lennosta kiinni, tyydyimme jättämään korttipelit suosiolla johonkin toiseen hetkeen.

Tulihan se sieltä!

Värieroa, ko, kö?

Shoe-buddies

Aikamme löhöiltyämme, pakattiin kamat kasaan, vedettiin kevyemmät monot jalkaan ja jatkettiin matkaa kävelemällä takaisin autolle ja suuntaamalla kohti kaunista Neljän Tuulen Tupaa.

Tuus ny, akka!

Vietiin muuten meidän auto huoltoon aamulla ennen reissuun lähtöä, ja saatiin vaihtoautoksi ihan kelpo menopeli. Kelpasi huristella!

Aivan ihana reissu, menee heittämällä kärkeen kesän parhaat päivät -listauksessa, sikäli mikäli sellaista olisin kasaamassa. Isoa peukkua siis mielettömälle kesäkaupunki Hangolle ja tuolle ihan ok -papereilla selvinneelle matkaseuralle. Pus!

Kysymys kuuluukin: milloin uudestaan?

<3 Jonna

Nimpparipäivä

21.7. nimipäiviään juhlii Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne ja Joanna. Tänään on siis meikäläisen nimpparit!

Eilen ukkosti ja jyrisi, aurinko oli pilvessä ja suuressa osaa kaupunkia satoi kaatamalla. Tänään aurinko kuitenkin porotteli taivaan täydeltä. Päätinkin laittaa kamat kasaan ja suunnata samalle auringonottomestalle kuin muutama päivä sitten. 

Tosi kätevä retkiviltti: pohja on vedenkestävää muovia, makuuosa pehmeää fleeceä. Menee pieneen tilaan kasaan käärimällä ja mukana tulleilla naruilla kiinnittämällä // H&M

Jokin tässä paikassa viehättää. Makaan kaikessa hiljaisuudessa, kuunnellen pauhaavaa tuulta. Jään tuijottamaan ohi lentävää lentokonetta, haaveillen tulevasta reissusta.

Rakastan matkustamista ja reissaamista, ja kun spottaan taivaalla liitelevän koneen, muhun iskee aina iso kaipuu – määkin haluun. Oon ollut ulkomaanmatkalla viimeksi melkein vuosi sitten, kun käytiin viime elokuussa ystäväni kanssa NYCissä. Viime vuosina on tullut tavaksi käydä jossain ainakin muutaman kerran vuodessa - tänä vuonna en oo ollut vielä missään. Onneksi Miamin reissuun ei ole enää pitkä aika!

Kolmen tunnin auringossamakaamisen jälkeen lähdin kaikessa rauhassa kotiinpäin. Kuvailin eteeni tulleita asioita, maisemia ja hetkiä, joista tuli sellainen fiilis. Terapeuttista touhua tuo tuollainen, että keskittyy toisinaan pieniinkin juttuihin ja etsii kauneutta ihan arkisista asioista.

Silta

Muistan, kuinka ollessani pieni olimme usein tähän aikaan kesästä mökkeilemässä. Nimipäivien kunniaksi sain aina valita ylimääräisen lehden kaupan lehtihyllyltä. Suosikki, Mix ja Demi lukeutuivat jossain vaiheessa lapsuutta ja nuoruutta suosikkeihini. Pienempänä luin Koululaista ja Lemmikkiä. Vielä pienempänä Prinsessa-lehteä ja Sister’s Clubin lehtiä ja kirjoja.

Tänään ajattelin kuitenkin lahjoa itseäni uusilla, kevyemmillä sporttishortseilla ja treenitopilla. Ehkä myös uusilla farkkushortseilla…  Lööppien mukaan tänään alkoi kesän kuumin viikko. Syitä ostosreissulle on siis vaikka ja kuinka, eikö?

Ja jos silmiini osuisi joku kiinnostava lehti, ostaisin senkin.

Onhan tänään mun nimpparit.

<3 Jonna

Elämä juuri nyt

Mun kesälomani alkoi tänään. 

kuva: weheartit.com

Ei varmaan tarvitse sen suuremmin hehkuttaa, mutta onhan tää ihan mahtavaa. Neljä viikkoa ilman mitään ennalta sovittuja suunnitelmia - aikamoista luksusta.

Jos jokin aamu mieleni tekee kävellä muutama kilometri läheisille niityille viltti ja aurinkorasva kainalossa, teen sen.

Jos haluan lukea kirjaa tai katsella hömppäsarjoja aamun pikkutunneille asti, teen senkin.

Jos tuntuu siltä, että blogin kirjoittelu kaiken tämän ajan kanssa olisi taas hyvä ja ihana ajatus - no, minähän kirjoitan.

Ostin uuden järkkärin.

Vihdoin.

Edellinen jäi Pariisin kentälle, koneen penkin alle viime elokuussa NYCin vaihtolennolle kiirehtiessämme. Haavoja aikani nuoleskeltuani, raaskin sijoittaa Canon EOS 100D:hen. Muutaman päivän kuvailtuani, rakastan. Uusi objekti tuli ostettua samalla. Rakastan sitäkin.

Niin, ja varasimme S:n kanssa syyskuulle matkan Miamiin. 

Ei luultavasti tarvitse tässäkään kohtaa sen erityisemmin täsmentää, mutta oon aivan supersuper innoissani. Vuokraamme puolentoista viikon reissun ajaksi auton ja teemme roadtripin ainakin Key Westiin, satumaisille saaristoille. Noin neljän tunnin ajomatkan aikana vastaan tulee yli 30 saarta ja 40 siltaa. Turkoosia vettä silmänkantamattomiin...

Hotellimme sijaitsee ihan South Beachin rannassa, eli leffojen ja sarjojen "the Miamissa". Niin, ja pääostoskadun kulmilla...

Elämä juuri nyt näyttää onnelliselta. Noin muutoinkin. Kulunutta kesää kuvailisin täsmälleen samalla adjektiivilla:

Onnellinen.

<3 Jonna