Reissu Miamiin alkoi kello 3.50 herätyskellon pirinällä.
Koneemme nousi ilmoille klo 6.40, ja kentälle oli lähdettävä jo ennen viittä. Kyllä, aamuherätys hieman kirpaisi.
Koneemme nousi ilmoille klo 6.40, ja kentälle oli lähdettävä jo ennen viittä. Kyllä, aamuherätys hieman kirpaisi.
 |
| Jo perinteeksi muodostunut aamupala Helsinki-Vantaalla |
Lensimme AirBerlinillä sekä lyhyemmän vaihtolennon Helsingistä Berliiniin että mannertenvälisen lennon Berliinistä Miamiin. Suomesta ei lennetä tähän aikaan vuodesta suoria lentoja Miamiin, mutta toisaalta on ihan mukavaa kun matkanteko hieman katkeaa, eikä tarvitse nököttää koneessa yhteen putkeen yli 11 tuntia.
Lento Helsingistä Berliiniin kesti noin pari tuntia, Berliinistä Miamiin muistaakseni 9 ja puoli.
Lento sujui kokonaisuudessaan hyvin, ja ilmeemme oli melkoiset Miamin yläpuolella liidellessä :)
Miamin kansainvälinen lentokenttä sijaitsee ihan kaupungin keskustan ja South Beachin lähettyvillä, ja maisemat oli laskeutuessa aivan upeat. Turkoosia merta, valkoista rantaviivaa, palmuja... Palmuja! Miten siistiä!
Kello oli laskeutuessa puoli kaksi iltapäivällä paikallista aikaa, Suomessa taas puoli yhdeksän illalla. Olimme siis reissanneet aamu-viidestä melkein ilta-yhdeksään... Vähemmästäkin ehkä vähän väsytti.
Matkalaukut saapuivat suhteellisen nopeasti, mikä oli hermojeni kannalta hyvä juttu. Pitkäksi venyneen matkanteon ja lyhyiden yöunien yhdistelmä kun ei koskaan ole meikäläisen kehossa se kaikista toimivin kombo... Hehe.
Maahantulotarkastus sujui todella mukavasti, paljon jouhevammin kuin New Yorkissa. Säntäsimme koneesta ensimmäisten joukossa ulos ja käytävillä ravivauhtia etenemällä pääsimme täyttämään jonottamatta sähköisen ESTAn ja antamaan sormenjälkemme ja hehkeät naamakuvamme käteville masiinoille, jotka korvasivat melkein täysin erilliset virkailijat. Toki lippuset oli näytettävä ennen kentältä ulospääsyä tuimailmeisille officereille, jotka kyselivät vielä matkan kestosta ja majoituspaikasta. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tehdä erilisten virkailijoiden kanssa, mikä nopeuttaa kentältä ulospääsyä huomattavasti.
Olimme vuokranneet etukäteen auton lentokentältä, ja päästäkseen autonvuokrausfirmojen tiloihin oli käveltävä hetki ilmastoimatonta tubea, jossa meinasimme saada sydänkohtaukset: Kuuma! Kosteaa, kuuma, hiki... Mutta hei - ei se mitään, sillä aurinko! Miami!
Kaikki sujui Alamolla erinomaisesti. Virkailija oli todella mukava häiskä, joka opasti Miamin liikenteestä, kuten tietulleista, ja jakoi hyödyllisiä vinkkejä noin muutenkin.
Hissi pohjakerrokseen. Laput uudelle virkailijalle.
Systeemi oli toimiva ja nopea: vaikka olimme valinneet juuri tietyn mallisen auton, meidät ohjattiin parkkihallissa valitsemamme autoluokan numeron mukaiselle alueelle, josta saimme valita haluamamme pirssin alle. Vaihtoehtoja oli runsaasti, ja mieleinen auto löytyikin pian. Toisin sanoen - Sami päätti, että se on nyt tämä, ja sitten se oli se. Hahhaa.
Avaimet oli autoissa valmiina, eli ei kun matkalaukut takaboksiin, navigaattori päälle ja talla pohjaan.
Miamin liikenteen sekaan, ja suunta kohti hotelliamme South Beachilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti