Viime viikonloppuna karkasimme S:n ja vanhempieni kanssa mökille. Kesä lähenee loppuaan ja hiljalleen aletaan elellä niitä hetkiä, jolloin lämmölle, auringolle ja sille mökkikelille täytyy heittää kaihoisat hyvästit.
Toisaalta - tämän jumalattoman pitkän helleaallon ja koko lomani ylle siunaantuneiden kuumien kelien jälkeen taidan kuitenkin olla sitä mieltä, että syksy on ihan tervetullut tullessaan. Aikansa kutakin, sanois joku. Kuka muka jatkuvia kolmenkymmenen asteen helteitä haluaisi? Entä kuka osaisi arvostaa lämpimiä kelejä ja auringonpaistetta, kun sellainen olisi arkipäivää?
Pimenevät ja viilenevät illat, kynttilät, viltin alle sukeltaminen kirja kainalossa... Yes, please.
Isäni soitti reilua viikkoa aikaisemmin kysyäkseen, kiinnostaisiko meitä liittyä heidän seuraansa mökille. Perheellemme tyypilliseen meediomaiseen tapaan S oli juuri edellisenä iltana maininnut tulevista viikonloppuvapaistaan ja siitä kuinka mukava olisikaan lähteä tuolloin böndeilemään. Eli kyllä, kyllä meitä kiinnosti.
Olimme pe-iltana niin myöhään perillä, että miehet iskivät kassit käsistä alas laskettuaan grillit tulille, juomat kylmäksi ja siinä se ilta menikin. Naurua, hyvää ruokaa ja juomaa, yatzya ja korttipelejä, huonoa musiikkia ja vielä huonompia juttuja.
Taivaalle ilmestyi illan edetessä ihan mieletön auringonlasku.
 |
| Äiti pyöräytti kämmenistään yatzyn kuutosilla. Perus. Ei, ei ihan. |
Lopulta oli aika painua nukkumaan, sillä olihan kello jo riittävän vähän.
Taivaalla loisti täysikuu, joka heijastui kauniisti tyyneen järveen. Mukava ilta.
Ps. Löydettiin Samin jäätävän kova yatzy-suoritus edelliseltä mökkireissulta. Vanhat yatzy-kuninkaalliset aka vanhempani ei muista, milloin viimeksi joku olisi saanut rapiat kolmesataa pistettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti