Sain päähäni viime viikolla, että haluan uimaan.
En päivällä, kun rannat ovat täynnä kirkuvia lapsosia ja suurina massoina liikkuvaa biitsikansaa, vaan illalla, kun ilma viilenee siedettävälle tasolle ja ympärillä on vähän rauhallisempaa.
Suuntasimme eilen illalla Oittaalle, Bodominjärven rantaan. Jengiä oli yllättävän paljon liikkeellä vielä ilta-kymmenenkin jälkeen, mikä oli ihan mukavaa. Rannalla oli jotenkin mielettömän hyvä tunnelma. Intouduin pitkästä aikaa sukeltelemaan matkaa, seisomaan ja kävelemään käsilläni pitkin järven pohjaa ja hyppimään ja pomppimaan kuin lapsi konsanaan. Tuntui... hyvältä. Vapauttavalta. Kesältä.
Kuvia äsken selaillessani mulle tuli jotenkin tosi rauhallinen fiilis. Sellainen, minkä saavutan yleensä mökillä, ja jonka yhdistän hyvin vahvasti järvimaisemaan. Toivonkin kovasti, että saamme aikataulumme sovitettua niin, että pääsemme mökkeilemään vielä ainakin kerran kesälomani aikana. Pakko.
Sitä odotellessa voi kuitenkin käydä piipahtamassa vaikka Oittaalla - tai lukuisissa muissa meri- ja järvimaisemissa täällä pääkaupunkiseudulla. Niitä nimittäin riittää. Miksi asiaa tulee ajateltua niin harvoin?
<3 Jonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti